miTORSTAI 3. HELMIKUUTA 2011
Kirjoitan tämän kertaista päivitystäni Milanossa. Pahoittelen, että se
tulee vasta nyt. Milanon rytmi on hektinen ja dokumentaarinen, tänä keväänä
Nelosella nähtävä Saimin enkelit -ohjelma on melkoinen työrupeama kaikessa
yllätyksellisyydessään ja vahvoine tunnelatauksineen. Olenkin taas luiskahtanut
siihen työputkeen, josta riennän ulos Punkaharjun kotimme pihalle saavuttaessa.
Puhun kodista, mitä ihmettä? En tiedä, niin se vaan on, minulla on nyt kaksi
kotia, Helsingin ja Punkaharjun pesät. Kumpaa rakastan enemmän, en itsekään
sitä tiedä, käyttötarkoitus on täysin toisistaan eroava. Ehkäpä se, että
Punkaharjulla minulla on enemmän aikaa viettää aikaa kotona; peuhata lasten
kanssa, kokata, käpertyä sohvan nurkkaan, olla vaan hiljaa ja katsoa ulos
suurista ikkunoista luonnossa tapahtuvia muutoksia, saa minut kaipaamaan juuri
sinne, täällä Milanon hektisen rytmin keskellä. Lisäksi kodin tunnetta lisää tosiasia,
että vaikka Punkaharjun kotimme valmistui vasta hiljan, on se ollut kaikin
puolin valmis, heti muuttohetkestä lähtien.
Joulun ja uudenvuoden aika oli kunnon koetinkivi uudelle talolle. Pakkasta oli monena päivänä yli kolmekymmentä astetta, taloa miehitti päivästä toiseen noin kahdeksan henkeä ja täytyy myöntää, että silloin tällöin mielessä käväisi pelko siitä, miten talo; lämmitysjärjestelmä, putket, rakenteet kestäisivät tällaisen kuormituksen suoraan lopputarkastuksen jälkeen. Hyvin kesti, mitään ongelmia ei ilmennyt, mitä nyt koko itäistä Suomea vaivannut sähkökatkos aiheutti pelon väristyksiä eräänä yönä. Minä ja ystäväni kun luulimme aiheuttaneemme katkoksen vain omassa talossa liiallisen kylpemisen seurauksena. Voi tätä mallin logiikkaa!
Lähtö pois kotoa oli vaikea, mutta yhtäkään päivää en vaihtaisi pois Milanon ajastani. Italia tuntuu taas pitkästä aikaa hyvältä, kodinomaiselta sekin. Ja tästä matkasta tekee vielä hienomman tieto siitä, että Punkaharjulla minua odottaa rauha, rakkaat ystävät ja talo, jollaisesta ei tarvitse enää haaveilla.
Toteutan täällä nyt toista haavettani, se ensimmäinen seisoo järven rannalla odottamassa perhettämme.
A presto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti